Vanha studioni sijaitsi hyvällä paikalla Kauniaisten keskustassa, mutta isoimpana puutteena oli tilan mataluus, kattokiskot olivat n 2,5 metrin korkeudessa, mistä seurasi haasteita kuvatessa ja lisätyötä jälkikäsittelyssä. Niinpä aloin katselemaan uusia tiloja ja sattuman kautta löysinkin sopivan hallipaikan läheltä kotia, siis kodin läheisyys oli sattuma. Kävin tutustumassa tilaan ja hieman suunniteltua päädyin siihen että tila olisi loistava studioksi, niinpä allekirjoitin uuden sopimuksen syyskuun lopussa ja irtisanoin vanhan.
Sain avaimet joulukuun alussa ja vanhasta piti muuttaa ulos vuoden loppuun mennessä, eli olisi kuukausi aikaa rakentaa uusi studio valmiiksi, loistavasti siis aikaa, väärin – kuinka väärässä olinkaan… Mutta palataan tähän myöhemmin, nyt käyn läpi studion rakentumisen vaihe vaiheelta.
Tässä tila lähes sellaisena kuin se oli avaimet saadessani. Isoimmat haasteet tilan muuttamisessa valokuvauskäyttöön sopiviksi oli lattiakaivo ja sen myötä huomattava kaato lattiassa sekä rajoite ettei seiniin saanut porata mitään. Olin kuitenkin mielessäni luonut hyvän suunnitelman miten nuo ongelmat ratkaistaan.
Ensimmäiseksi maalasin katon ja seinät, joka ei muuten ollutkaan mikään ihan pieni urakka. Olen toki aikaisemminkin maalannut seiniä ja kattoja, jopa ensimmäisen 40 neliöisen studioni, mutta kun tila onkin 80 neliötä ja ennen kaikkea kun katto sijaitsee 4,15 m korkeudella se muuttaa työmäärää huomattavasti. Käytin maalaamiseen ruiskua, koska epätasaisten pintojen kanssa se on huomattavan paljon helpompi tapa saada aikaiseksi tasaista jälkeä. Katon maalaaminen A-tikkailla olikin melkoinen urakka, täytä ruisku, kiipeä huojuvilla tikkailla katonrajaan ja maalaa käsi ylhäällä neliö kerrallaan, kiipeä alas täytä ruisku, siirrä tikkaita, toista 80 kertaa… Ei tullut maalaamisesta valmista yhdessä illassa, ei vaikka työskentelin joka ikinin päivä ja ilta kun ei ollut kuvauksia, aina klo 02-04 asti.
Pelkkä tilojen suojaaminen maalaamista varten vei aikaa.
Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin työ edistyä ja olikin erittäin palkitsevaa nähdä miten tila muuttuu silmissä.
Tila muuttui jo silmin nähden valoisammaksi maalauksen myötä.
Aika karu tila vielä, mutta jo paljon raikkaampi.
Kuvassa näkyy lattian kaadon määrä, tuo heikosti erottuva viiva kaivon päällä on luotinaru pingoitettuna suoraksi näyttämään lattian tasoituksen tarve. Tämä olikin yksi kiperimmistä haasteista, miten tasoittaa lattia niin että se on purettavissa tilasta pois muutettaessa, onneksi olin siihenkin keksinyt mielestäni loistavan ratkaisun, mutta ennen lattian tasoitusta päätin rakentaa seinät. Seinät tein hyvin perinteisellä ratkaisulla käyttäen puutolppia ja lastulevyjä.
Ei näytä paljolta, mutta pari tonnia siinä on rakennusmateriaalia.
Seinien rungot valmistumassa.
Lisää runkoja valmistumassa.
Rungot valmiina.
Seuraavaksi vuorossa olikin kipsilevyjen asennus. 2,6 m pitkät sai yksin nostettua ja asennettua, mutta 3 m pitkät vaativat apuria.
Kipsilevyt paikallaan. Nyt alkoi jo pikku hiljaa hahmottumaan miltä tila tulee näyttämään, ainakin omassa mielessä 🙂
Pukukoppi / meikkaustila rakentumassa.
Kittaamista piisasikin, tämä oli yksi vaiheista joka yllätti aikaa vievyydellään, en ollut aikaisemmin rakentanut kipsilevyistä seiniä ja kittaamisten ja hiontojen lukumäärä yllätti. Aluksi olin aikonut hioa kitit käsin, mutta onneksi tajusin hankkia akkukäyttöisen epäkeskohiomakoneen, nopeutti arviolta hiomiseen käytetyn ajan yhteen kahdeskymmenesosaan. Kuvassa näkyy myös näyttöjen kattokiinnikkeet, tämä oli oikea hetki valmistaa ne, sillä eihän oikein mittaisia ja valkoisia löytynyt, niinpä minun piti lyhentää toinen ja maalata ne.
Aina vain lisää paklaamista ja hiomista.
Lopulta pääsin seinien maalaamiseen ja tämä vaihe olikin yksi palkitsevimmista, aluksi, kunnes paklauksen ja hionnan puutteet tulivat esiin 🙂
Lisää maalikerroksia seiniin. ja näyttöjen kattotelineet paikallaan.
Tässä kuvassa näkyy minkä verran lattiaa piti tasoittaa.
Lattian tasaaminen hiekalla, tämä oli suuri oivallukseni, kunnes…
Yritimme asentaa lattialastulevyjä suoraan hiekan päälle, yksi levy painoi 40 kg ja ne kiinnittyvät toisiinsa ponttien avulla. Ongelmana oli että kun levyä työnsi hiekan päällä paikalleen niin ponttiin meni tietysti hiekkaa. Olin heittää hanskat tiskiin, paitsi ettei se ollut vaihtoehto, kuten ei sekään että olisin muuttanut sunnitelmia ja tehnyt lattian tasoituksen rimoilla ja levyillä, aika ja hinta olisi karannut käsistä. Onneksi keksin että kun putsasin maalipensselillä 10 cm kaistaleen edellisen levyn kohdalta valliksi levyn suuntaisesti, niin seuraava levyä asennettaessa ja paikalleen työnnettäessä hiekka tasoittui muttei päässyt ponttiin asti.
Seuraavaksi pääsinkin sitten kuvaustaustan rakentamiseen, eli Cyc wall, Infinity wall, kaiketi suomeksi ikuisuusseinä? Olin katsonut lähes kaikki netistä ja Youtubesta löytyvät ohjeet miten rakentaa ja niinpä pääsinkin sitten kaaren rakentamiseen.
Kaarien hiominen yhdenmukaisiksi.
Kaaret ja tukirimat paikallaan, laitoin tukirimoja niin tiheään kuin pystyin jotta saisin kaaresta mahdollisimman tukevan.
Käytin kaaren levyinä kovalevyä, kuten monet muutkin olivat päätyneet tekemään.
Tässä kohtaa keksin ensimmäisen oman ratkaisun jota en ollut nähnyt kenenkään muun tekevän. Liimasin levyt, kuten jotkut olivat yrittäneet, mutta käytin rimoja levyjen pingoittamiseen paikalleen liiman kuivumisen ajaksi.
Koska päätin tehdä kaiken rakentamisen periaatteella mahdollisimman luja, niin naulasin levyt paikalleen liiman lisäksi.
Koska halusin etten joudu korjaamaan kaarta ensimmäisen lapsikuvauksen jälkeen niin keksin toisen oman ratkaisun kaaren vahvistamiseksi…
Porasin reiät levyihin ja ruiskutin polyuretaanivaahtoa levyjen alle vahvistamaan kaarien antamaa tukea. Tämä olikin hieman hatusta vedetty, eli kuinka paljon vaahtoa mihinkin kohtaan, riskinä oli että jos vaahtoa on liikaa niin kuivuessaan ja samalla turvotessaan se pullistaisi levyjä, pursotin kokeeksi kaksi sekuntia vaahtoa ja katsoin minkä verran se turpoaa kuivuessan ja sen pohjalta päädyin sekuntimäärään per reikä. Lopputulos onnistui kohtuullisen hyvin, kaaresta tuli tukeva, mutta muutamissa paikoin vaahtoa tuli liikaa ja levyt pullistuivat hieman, eli lisää hiomista ja pklaamista, mutta vielä ei ollut sen aika.
Ja koska halusin kaaresta mahdollisimman vahvan niin päädyin liimaamaan toisen kerroksen kovvalevyja EriKeeperillä ensimmäisen päälle.
Levyjen kuivumista odotellessa olikin hyvää aika huolehtia seuraavasta ongelmasta, nimittäin nosto-oven alareunan tiivistäminen. Huomasin nosto-ovea ulkoa pestessäni että runsaasti vettä oveen heitettäessä osa pääsi sisälle alakumin raoista. Koska olin asentamassa laminaattilattiaa lopuksi, ei veden pääseminen siihen ollut vaihtoehto. Löysin Biltemasta räystäslistaa mikä toimi mainiosti, asensin listan silikonilla lattiaan.
Nosto-oven suojauslista paikallaan ja samassa näkyy kovalevyt mitkä asensin hiekan päälle.
Samaan aikaan pystyin etenemään seinien viimeistelyn kanssa.
Varasto valmistuu.
Kaaren paklaamista.
Ja nyt sitten paljastui kaaressa levyjen pullistumienn muutamasta kohdasta missä PU-vaahtoa tuli liikaa.
Lisää pakkelia ja hiomista ja kaari alkoi muistuttamaan oikeaa kaarta.
Koko ajan piti edetä usealla rintamalla, siten ettei tule turhia odotteluaikoja. En halunnut luonnonvaloa studioon, joten ikkunat piti peittää ja minulla jäi lastulevyjä yli joten ei kun mittamaan, sahaamaan ja maalaamaan sopivia peitelevyjä.
Halusin osan seinästä muistuttamaan betoniseinää, joten pakkelia roiskimaan ja sotkemaan seinälle.
Ennen uutta tilaa olin ostanut MDF-levyä kuvauskuutioita varten kun satuin näkemään ylijäämälevyä edullisesti, joten nyt oili hyvä hetki valmistaa ne.
Kaaren paklaamista ja kuutiot edistyvät.
Kaari valmiiksi paklattuna, tai niin luulin…
Muutto alkoi painamaan päälle joten piti aloittaa myös lattian laminointi, joka olisi yhden päivän urakka, kun nykyiset laminaatit eivät tarvitse liimaa ja kiristämistä, väärin, siihenkin meni useita päiviä.
Yhtäkkiä olikin vuoden vaihde päivän päässä ja oli pakko muuttaa vaikka studio ei ollut vielä valmis, onneksi oli kuitenkin lattia päätilan osalta valmis. ja tässä kuvasin jo ensimmäisen asikaskuvauksen.
Varastokin alkoi olemaan valmis.
Kaaren ja kuutioden maalaamista. En tiedä kuinka monta kertaa jouduin siirtämään tavaroita ja suojaamaan, imuroimaan ja toistamaan samaa uudestaan loippuvaiheissa.
Kaaren maalaamista, uudestaan…
Ja lisää maalaamista.
Ikuisuustausta ”lähes” valmis.
Pukukoppi / meikkaustila valmis.
Pitäähän studiolla olla myös keittiö, onneksi on Ikea 🙂
Lisää keittiön rakentamista.
Tiskipöydän rakentamista.
Valmis keittiö.
Tiiliseinän suunnittelua.
Tiiliseinän laatoitus.
Tiiliseinä valmiina, sillä eihän saumaaminen ole iso työ, väärin… 10 mm saumat yhdessä nopeasti kuivuvan saumalaastin kanssa oli haastavampi kuin ikinä arvasin.
Valmis tiiliseinä, siitä tuli jokaisen hikipisaran arvoinen!
Aikaa siis koko urakkaan kului n 1,5 kk, tunteja en ole laskenut mutta jokaisena päivänä työskentelin 8-16 h, poislukien jouluaatto ja Tapaninpäivä. Lopputulos on kyllä palkinnut jo useissa kuvauksissa. Eikä pelkästään se että kuvaaminen on todella nautinnolista uudella studiolla, vaan myös se että studiosta tuli erittäin miellyttävä ja siellä on todella hyvä ”viba”, Zen on kohdillaan. En kyllä ihan heti, enkä ihan ensi vuonnakaan olisi valmis samaan urakkaan.
Mikäli kiinnostusta piisaa, voin listata myös käytetyt materiaalit ja määrät vielä tähän.
Toivottavasti koit tämän hyödylliseksi/viihdyttäväksi.
Väsynyt mutta tyytyväinen valokuvaaja. Uskon että lopputulos on yksi Suomen hienoimmista yksityisistä valokuvausstudioista!
Mulla olis loppukesästä sama urakka edessä melkein saman kokoiseen tilaan. Kaikki vinkit ottaisin mielelläni tavaramäärien kansa vastaan. 🙂
Moi,
En muista enää ulkoa, eikä mitään muistiinpanoja ole tallessa. Itse tein kuitenkin niin että laskin ihan tarvittavat materiaalit tarkasti levyjen ja muiden koon mukaan suhteessa tarvittaviin pinta-aloihin. Hyvin piti paikkansa, mikään ei loppunut kesken eikä juurikaan mitään jäänyt yli.
On kyllä aika kova homma tehdä tuollainen teollisuusmaalauksen mitat täyttävä urakka yksin tikkaiden päällä. Mutta erittäin hyvän näköinenhän siitä lopulta tuli. Alaa sen paremmin tuntematta voisin myös kuvitella, että hyvä, tasainen maalipinta parantaa myös valaistusta.
Olihan siinä kyllä tekemistä kun keikkui A-tikkailla 4m korkeudessa ja puhumattakaan kun piti maaliruiskua pään yläpuolella tuntitolkulla putkeen. En ehkä ihan heti olisi tekemässä samaa urakkaa uudestaan, ainakaan samalla aikataululla😳.
Tosi mukava kuvakokoelma ja selostus, miten teollisuushalliin tehtiin valokuvausstudio. Elementtihallit tarjoavat kyllä mahdollisuuden monenlaiseen yritystoimintaan, meidänkin lähellä olisi yksi halli, mihin toivoisin jotain vastaavaa toimintaa. Tässä rakennuksessa oli siis väliseinät jo pystytettynä, joihin rakensit nuo hienot betoni- ja tiiliseinäelementit?